Ajattelin taas pitkästä aikaa julkaista myös vähän kotikuvia. Tykkään meidän kodista tosi paljon, mutta kyllästyn asioihin välillä helposti. Olen yleensä vaihtanut kämppää lähes vuoden välein milloin mistäkin syystä, jolloin on tietysti tullut myös vähän uudistettua sisustusta. Kun etsittiin reilu vuosi sitten poikaystävän kanssa yhteistä asuntoa, yksi hänen kriteereistään oli löytää sellainen asunto, josta en heti haluaisi pois :D Täytyy sanoa, että sellainen löydettiin!

Vuoden jälkeen kaivattiin kuitenkin molemmat vähän jotain uutta, mutta ei kuitenkaan haluttu ostaa mitään isoa (eikä kahdella opiskelijalla liiemmin ole varaakaan). Päätettiin vaihtaa hiukan huonekalujen järjestystä ja täytyy sanoa, että muutos on toiminut tosi hyvin. Vaihdettiin kalusteiden paikkaa vain muutamassa nurkassa, mutta ero tuntuu silti isolta. Niin se vain on, että pienillä jutuilla on merkitystä.

Tuo musta nojatuoli ja ylemmässä kuvassa näkyvä lamppujohto pääsevät nyt molemmat paremmin esiin. Molemmat olivat ennen huoneen nurkassa. Nyt siirrettiin nojatuoli sohvan viereen, jolloin siinä voi istua myös telkkaria katsellessa. Lamppujohto taas valaisee enemmän viritettynä huoneen poikki. Sekä se, että tuo tuolin ja pikkupöydän muodostama kokonaisuus ovat tällä hetkellä lemppareitani meidän kämpässä.

Myös tämä lipasto sai uuden paikan. Poikaystävän äidiltä saatu muratti siirtyi makuuhuoneesta kaunistamaan olohuonetta. Päädyn kuvat passikuva-automaatista Brysselistä, poikaystävän räpsy Berliinistä sekä Revs-lehdestä.

Makuuhuoneessa vaihdettiin valkoinen päiväpeitto mustaan ja irrotettiin sängystä jalat. Maan tasalla olevassa sängyssä nukkuminen tuntuu hassulta, vähän sellainen fiilis kuin olisi reissussa ja nukkuisi patjalla.

Pelkäsin etukäteen järjestyksen muuttamista, sillä en halunnut nähdä turhaa vaivaa. Nyt olen kuitenkin ihan supertyytyväinen. Melkein kuin olisi uudessa kodissa!

 Löysin kullanvärisen mekon lähikirppikseltä sopivasti ennen ystäväni häitä. Olimme poikaystäväni kanssa valokuvauskävelyllä, kun bongasin mekon kirppiksen näyteikkunasta. Innostuin koltusta heti, mutta valitettavasti minun oli odotettava seuraavaan päivään, sillä kirppis oli jo ehtinyt mennä kiinni.

Hävettää vähän myöntää, että näin jopa mekosta unta ennen kuin pääsin seuraavana päivänä noutamaan sen :D Mekon hinta oli ilahduttavat kuusi euroa, joten ostopäätöstä ei juuri tarvinnut miettiä.

Pitäisi kyllä käydä useammin kirppiksillä! Varsinkin kun sellainen löytyy lähes naapurista, eikä Manhattanin Kirppiscenteriinkään ole paria kilometriä pidempi matka.


Eka ja vika kuva on poikaystävän ottamia, kaksi keskimmäistä omiani.

Kesä on lempivuodenaikani, kuten varmaan monen muunkin. Olen niitä ihmisiä, jotka mieluummin hikoilevat helteellä kuin palelevat pakkasella. Auringonpaisteessa myös murheet tuntuvat usein pienemmiltä kuin räntäsateessa, ja energiaa asioiden tekemiseen riittää ihan eri tavalla kesäkuussa kuin marraskuussa. Paitsi että arskan anteliaasti paistellessa viereinen puisto saattaa houkutella enemmän kuin vaikkapa tenttiin luku tai toimistossa hikoilu...



Edelliset kesät olen viettänyt paljolti kesätöitä puurtaessa. Tänä kesänä pitäisi saada gradua pakerrettua eteenpäin, mutta onneksi odotettavissa on myös paljon kivaa: ystävän häät heinäkuussa, sekä eräs projekti, jonka parissa olen työskennellyt jo viime keväästä lähtien.

Edellämainittujen lisäksi odotan tältä kesältä iloisia puistopiknikkejä, matkoja Suomessa ja ulkopuolella (Norjassahan tuli jo käytyä ja viime viikolla nähtiin Jyväskylä, Mikkeli ja Pori), syreenintuoksuisia kesäiltoja, aurinkoisia terassikahveja, virkistäviä kesäsateita, uusia jäätelömakuja, jotka eivät välttämättä edes kuulosta hyviltä, mutta niitä on silti pakko koittaa, nauramista vanhojen ja toivottavasti myös uusien ystävien kanssa, valokuvausretkiä kera poikaystävän ja kaikkea sitä iloa ja huolettomuutta, joka valtaa ihmisen kesäkuukausien koittaessa ja muuttuu haikeudeksi oranssien lehtien tipahdellessa maahan.





Postauksen kuvat ovat kertyneet puhelimeen vuosien 2012-2014 aikana. Niin hyviä kuin edelliset kesät ovatkin olleet, jotenkin minulla on sellainen kutina, että tämä 2014 tulee silti lyömään ne mennen tullen...

Osaisipa elää aina niinkuin kesällä.

Toisena reissupäivänä vierailimme Holmenkollenin mäkihyppystadionilla. Vaikka en mikään mikään erityinen lajin ystävä olekaan, oli pakko myöntää, että näkymät olivat vaikuttavat. Siis telkkarista katsottuna ei todellakaan tajua, kuinka hurjan korkealta ne tyypit oikeasti hyppäävät. Niiltä täytyy puuttua jokin palanen itsesuojelusvaistosta...

Likaisen ikkunan läpi otettu kuva ei tee oikeutta noille upeille maisemille, mutta menköön paremman puutteessa. Minulla oli hieman vaikeuksia ottaa noita kuvia, sillä kärsin korkeiden paikkojen pelosta. Olin kuitenkin tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, kun uskaltauduin mäkuhyppytornin huipulle ja kamerakin pysyi käsissä hikoilusta ja tärinästä huolimatta :D

Itkevä poikapatsas on Vigelandin patsaspuistosta. Poikaystävälle kuva toi mieleen Brysselin Manneken Pis -patsaan.


Taide vastustaa painovoiman lakeja.

 Tässä kaikki reissukuvat tältä erää. Seuraavaa lomareissua odotellessa...

Tämän kuvan nappasin ensimmäisenä päivänä hotellin läheisestä puistosta. Oslon kesä tuntui tosiaan olevan täydessä terässä jo toukokuun loppupuolella.




Kurkistus Norjan kuninkaallisten vaatimattomiin asuinoloihin. Ei näkynyt Haakonia tai Mette-Maritia. En tosin tiedä kuinka paljon he mahtavat haluta hengailla pihalla turistien töllötyksen alla.

Hotellin lähellä oli paljon suurlähetystöjä, tämä taisi olla yksi niistä. Ei onneksi tulleet poliisit perään vaikka heiluttiin niiden edessä äidin kanssa kamerat innokkaasti naksuen.

Jatkoa valtiollisella linjalla, kuninkaanlinna ja turistit.

Vähän kaupunkikuvia. Poikaystävän mukaan jotkut kuvat eivät näyttäneet yhtään Oslolta (siis sellaisilta kuin hän kuvitteli Oslon näyttävän).

Tässä talossa ihmisillä oli todelliset puutarhat –parvekkeillaan! Siellä ne puut ja heinät kasvavat sulassa sovussa. Onkohan kyseessä asukkaiden kesken yhteisesti sovittu parvekkeiden sisustussuunnitelma?

Viimeisimmän joulukuisen (kröh kröh...) postaukseni jälkeen on varsin luontevaa palata blogin pariin näillä kesäisillä Oslosta napatuilla kuvilla. Olimme vanhempieni kanssa Pohjoismaiden kalleimmassa  pääkaupungissa muutaman päivän minilomalla. En ollut aiemmin käynyt Norjassa, joten matkakohde tuntui heti mielenkiintoiselta. Parhaiten matkasta jäi mieleen upeat maisemat, kuten rinteisiin rakennetut talot, kukkiva kesä sekä upean moderni Oopperatalo (ylhäällä kuvassa). Ensin mainitusta ja jälkimmäisestä toivon jälkeenpäin, että olisin napsinut enemmänkin kuvia. 



Akershusin linna on rakennettu 1200-luvulla. Sitä verrataan suomalaisessa Wikipediassa Turun
linnaan.