Päivä alkoi ihanalla hotelliaamiaisella. Täytyy myöntää, että tämä aamiainen oli yksi innokkaimmin odottamistani asioista matkalla. En ole niin pitkään aikaan päässyt nauttimaan kunnon hotelliaamiaisesta (tai hotelleista) :D

Aamupalan jälkeen hiukan shoppailukierrosta. Löysin Zarasta ihanan paksusta kankaasta tehdyn mekon, jota kelpaa varmasti pitää myös talvipakkasilla. Poikaystävällekin löytyi villapaita.

Robert´s Coffeen hauskannäköiset säkkilamput.

Kahvin jälkeen kierreltiin vanhassakaupungissa. Perus turistikuvat näyttävät jotenkin karummilta marraskuisessa harmaudessa. Tämä on Neitsyttornilta.

Jotenkin karmivat nuo puut... :D

Nauttiikohan joku tuolla päiväkahveja?




Postaustahtini on välillä ollut hieman verkkainen, ja saattaa hiljentyä vielä hetkeksi opiskeluhommien painaessa päälle. Koitan kuitenkin esseiden ja tutkielmien välissä saada laitettua tännekin jotain. Kotikuviakin voisi olla tulossa jossain vaiheessa :) Arkistossa pitäisi olla muutama satunnainen räpsy, ja suotuisien valo- ja aikatauluolosuhteiden koittaessa niitä tulee varmasti lisää.

Blogin ensimmäiset asukuvat. En osaa vielä sanoa tuleeko näitä lisää, olen omasta mielestä sen verran kankea poseerailija, että vähän nolottaa. Poikakaveri nappasi kuvat hotellihuoneen ikkunalla juuri ennen kaupunkikierrokselle lähtöä. Päällä siis harmaa college, johon mielestäni hopeinen koru sopii kivasti. Jalassa kaikille tutut, niin kutsutut "bloggaajashortsit". Mielestäni nuo toimivat melkeinpä paremmin sukkahousujen kanssa talvishortseina, kuin kesällä ilman sukkiksia. Nimittäin edestä suht siistit pöksyt ovat takaa hävyttömän lyhyet,  minkä huomasi myös eräs turkulainen laitapuolen kulkija... Kyseisen takapuoltani koskeneen kommentin jälkeen olen ajatellut jättää nuo pelkästään paksujen sukkahousujen kaveriksi (ei toki sillä, etten arvostaisi takalistoani koskevia kehuja) :D

Viime sunnuntaina suuntasimme poikaystävän ja tämän perheen kanssa parin päivän mittaiselle minilomalle Tallinnaan.  Olen käynyt kyseissä kaupungissa aiemmin kahdesti, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin oikeasti liikkeellä pelkästään turistina. Ensimmäisellä kerralla vierailimme esiintymismatkalla lukioni ilmaisutaidon ryhmän kanssa. Toisellakin kerralla kyseessä oli esiintymismatka, silloin Turun Ylioppilasteatterin kanssa. Oli siis hauskaa päästä ensimmäistä kertaa ihan vain lomailemaan pieneen ja sympaattiseen Viron pääkaupunkiin.

Menomatkalla merellä raivosivat aikamoiset tyrskyt, vaikka kuvassa meininki näyttääkin varsin rauhalliselta. Laiva keinui niin, että voin loppumatkasta itsekin hiukan pahoin, vaikka en yleensä ole matkapahoinvoivaa sorttia. Perille päästiin kuitenkin turvallisesti ja kenenkään matkaseurueen jäsenen oksentamatta.

Perillä kiertelimme vanhassa kaupungissa ja kävimme haukkaamassa välipalaa kivassa kahvilassa.


Mozzarella-pesto-panini hävisi äkkiä parempiin suihin.

Poikaystävä ei tykkää, kun hänestä otetaan kuvia. Sain kuitenkin poikkeuksellisesti luvan julkaista tämän :D

Välipalan jälkeen suuntasimme vielä hetkeksi pimenneille kaduille kuvaamaan ennen illallista.


Poikaystävän isä kertoi, että tässä samassa paikassa myytiin kukkia jo Neuvostoliiton aikana. Joskus on hienoa kun asiat eivät muutu.

Olohuoneen pöytä koostuu kahdesta valkoiseksi maalatusta trukkilevystä. Sekä maalaustyöstä että trukkilevyistä saamme kiittää suurimmaksi osaksi poikaystävän isää. Kaukosäätimet saa kätevästi piilotettua lautojen väliin (oli kyllä tarkoitus ottaa tuo pois kuvasta :D ).

Poikaystäväni rakastaa colaa :D Ihmettelen usein miten on mahdollista vetää muutamassa tunnissa puolitoista litraa! Itse juon tosi vähän limuja, se ehkä vaikeuttaa tuon asian ymmärtämistä.

Toinen asia mistä poikakaveri tykkää: kamerat. Tykkään kyllä itsekin, saan käyttää hänen filmikameroitaan aina välillä. Minulla on nyt juuri yksi mustavalkofilmi kesken, ajattelin laittaa tänne kuvia, jos niistä edes joku onnistuu (aion kehittää filmin itse, joten onnistuminen ei todellakaan ole taattu...).  Tuossa on vain osa meidän kameroista, kaikkia ei viitsi pitää koko ajan esillä. Keskimmäinen on digikamera, vaikka näyttääkin ehkä filmikameralta. Etualalla aiemmin mainitun maalarin eli poikaystävän isän vanha kamera. Hän osti aikanaan itselleen ylioppilaslahjaksi.

Kävimme eilen siskoni luona nauttimassa herkullista pastaa. Marraskuu taitaa olla kuukausista ankein, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Onneksi iloinen seura ja kynttilät piristävät. Ja se, että saa syödä itsensä ähkyyn hyvästä ruoasta, jota ei ole tarvinnut tehdä itse.

Nappasin samalla reissulla siskon kämpästä muutaman kuvan. Pimeys vaikeuttaa kuvaamista tosi paljon niin kotona kuin muuallakin. Täytyy varmaan tehdä uusi kuvausreissu ensi vuoden puolella, kun valoa on enemmän. Sisko asuu pienessä yksiössä, joka vähistä neliöistä huolimatta ei ole yhtään ahtaan oloinen. Voisin ehkä tulevaisuudessa tehdäkin jutun siitä, miten tuollaisesta parinkymmenen neliön pikkuisesta opiskelijakämpästä voi saada paljonkin tilaa irti.