Matkustelu on kivaa, mutta kivaa on myös välillä olla kotona. Ahvenanmaa-kuvia on vielä tulossa, mutta ajattelin tähän väliin vähän näyttää elämää Turussakin. Vietin juuri pari päivää Helsingissä työjuttujen puitteissa, ja vaikka Helsingistä tykkääkin, niin tuntuu kyllä ihanalta olla taas kotona Turussa. Käytiin poikakakaverin kanssa ihan muuten vaan nauttimassa salaatit Cafe Brahessa ja kahvit Artekin tiloihin ilmestyneessä uudessa Tiirikkala-kahvilassa (jota voin kyllä lämpimästi suositella!).

Salaatissa oli myös lohta, vaikka sitä ei tässä kuvassa näykään :D Kerkisin juuri juuri nappaamaan kuvan tuossa terassilla ennenkuin alkoi sataa, ja meidän oli pakko siirtyä sisätiloihin. Onneksi sade kuitenkin lakkasi tosi nopeasti eikä kastuttu kun lähdettiin kahvilasta.

Meikä tässä poseeraa kiusaantuneena... En ole vieläkään ihan sinut näiden asukuvien kanssa, mielestäni näytän aina poseeratessani tosi tönköltä. Lisäksi omien kuvien postaaminen tuntuu jotenkin leuhkalta itsen kohdalla, vaikken ajattele niin toisten ihmisten julkaistessa itsestään kuvia. Mutta otan toki mielellään huomioon myös teidän lukijoiden mielipiteet: eli asukuvat, jees vai nou? Mielipiteensä voi ilmaista kommenttiboksissa :)

Mekko on Marimekon vanhaa mallistoa, olisikohan vuodelta 2009? Ostin sen aikoinaan veljeni ylppärijuhliin. Tykkään pitää sitä kesäisin, talveen tällainen väritulitus tuntuu jotenkin liian räikeältä. Kengät ovat myöskin vanhat. Meinaisin monta kertaa myydä ne pois, mutta olen onnellinen etten tehnyt sitä nyt, kun kapeat kärjet ovat taas muodissa.

Kahvit nautittiin leipomusten kera Tiirakkalassa. Uusi ihana kahvila sijaitsee jokirannassa, ja pisteitä ropisee kivan sijainnin lisäksi upeista tiloista ja hyvänmakuisesta, sopivan kirpeästä passionhedelmän makuisesta juustokakusta. Turkulaiset ja Turussa kesällä vierailevat, menkää ihmeessä käymään! Anniskelukahvila on auki iltamyöhään, joten paikassa voi vierailla myös nauttimassa vaikkapa lasillisen viiniä.

Kauniiden sisätilojen lisäksi myös kattoterassi oli tosi kiva. Istuttiin ja siemailtiin kahvit samalla kun katseltiin alhaalla käveleviä ihmisiä. Poikaystävä ihmetteli, minne kaikki "ammattilaiset" olivat kadonneet jokirannasta :D

Seuraavaksi pitäisikin sitten jaksaa vääntää gradua, ääh. En tosin tiedä mitä siitä mahtaa tulla, kun helle vetää veteläksi ja poikaystävä houkuttelee puistoon istuskelemaan...

Pysähdyimme myös nauttimassa ahvenanmaalaiset oluet Stallhagenin panimossa.

Halusimme poikaystäväni kanssa tehdä jonkin kesälomareissun, ja rajallisen budjettimme ansiosta päätimme tehdä autoreissun Ahvenanmaan saaristoon. Autoreissu oli myös matkana kivan erilainen vaihtoehto perus kaupunkilomaan verrattuna.



Aloitimme matkamme kohti Maarianhaminaa poikakaverini vanhempien kotoa Raumalta, jossa olimme viettäneet edellisen yön ystäväni häistä tultuamme. Tarkoituksemme oli ajaa saariston lävitse Maarianhaminaan, jossa meillä oli varattu hotellihuone kolmeksi yöksi. Matkan kulkisimme pääosin autolla, mutta koska kaikkien saarien välillä ei kulkenut tietä, jotkin välit oli pakko ylittää losseilla ja lautoilla.


Matka sujuikin oikein mukavasti ensimmäiseen lauttamatkaan saakka. Odottaessamme lauttaa Kustavissa kävimme syömässä ihanassa buffetissa, jossa erityisesti runsas kalaruokien määrä ilahdutti kovasti. Juuri tällaista saaristomatkailun kuuluikin olla! Kalaa, purjeveneitä ja auringonpaistetta.

Olimme lauttajonossa hyvissä ajoin. Emme olleet varanneet paikkoja kyseiselle tai seuraavalle lautalle, sillä Ålandstrafikenin nettisivuilla luki, etteivät suoraan Maarianhaminaan matkaavat saaneet varata paikkaa lautalta. Lautalle mahtui mukaan vain neljä ylimääräistä autoa, ja onneksemme me olimme juuri se neljäs auto! Suurin osa autoista jäi kuitenkin rannalle pääsemättä jatkamaan matkaansa. Eikä meidänkään kohdalla jännitys päättynyt tähän...


Kun pääsimme seuraavaan lauttasatamaan, meille selvisi, ettemme mahtuisi lähtevään lauttaan, eikä varmuutta seuraavaan pääsystäkään ollut. Henkilökunta kertoi, että meidän olisi pitänyt varata matkat, vaikka nettisivuilla nimeomaan sanottiin, etteivät niitä Maarianhaminaan matkaavat voineet varata! Yritimme paniikissa varata paikkaa seuraavalta lautalta, mutta meille vastattiin sen olevan täynnä. Tästä alkoi tuskallinen kolmen tunnin odotus, jonka aikana mietimme jopa koko matkan perumista tai hotellivarauksen siirtämistä. Tuntui vaikealta uskoa, että Suomessa jokin liikennöinti on voitu järjestää noinkin leväperäisesti.

Näissä maisemissa sitä seuraavaa lauttaa odoteltiin...

Lopulta kun lautalle alettiin päästää ihmisiä, saimme kuulla, että siitä on aina varattu kaksi paikkaa paikallisille matkustajille. Jos kukaan ei täyttäisi paikkoja, me pääsisimme lautalle. Olimme juuri toisina jonossa, eli jos yksikin auto tulisi, me menettäisimme paikan. Lisäksi lautalle oli tulossa kaksi rekkaa ja traktori, jotka kokonsa ansiosta lisäsivät epätoivoamme lautalle mahtumisesta melkoisesti.

Lopulta, kolmen tunnin hikisen (kirjaimellisesti, sillä oli varsin kuuma päivä) odottelun jälkeen saimme ajaa lautalle. Mikä helpotus, ja mikä uskomaton tuuri! Kaksi kertaa pääsimme viimeisinä lautalle :D

Loppumatka sujuikin sitten varsin auvoisissa ja onnellisissa meiningeissä :)


Kuvat omasta ja poikakaverin kamerasta.