28.10.2013

Kuvia olohuoneesta




Vuorossa olisi taas lisää kotikuvia. Nämä ovat sekalaisia otoksia meidän olohuoneesta, joka on oikeastaan yhdistetty olohuone, työhuone ja keittiö. Puinen sohva maalattiin valkoiseksi viime kesänä, aiemmin se oli tummanruskea. Sohva on oikeasti isoisoäitini vanha sänky, jonka vein lapsuudenkodista muuttaessani aikoinaan yhteen entisen kämppikseni kanssa. Tyynyjä on nyt sekalainen kokoelma, jota haluaisin jossain vaiheessa uudistaa, värimaailma pysynee kuitenkin jokseenkin samana. Ehkä hiukan harmaata voisi ujuttaa mukaan muutenkin kuin tuon torkkupeiton muodossa... Taulu on poikaystäväni ottama valokuva yökerhosta (turkulaiset varmaankin tietävät Dynamon :D ). Lamppu on niinkin eksoottisesta sisustusliikkeestä kuin Raision Ikeasta.


Tämä on siis kello, siltä varalta ettei se käy heti ilmi kuvasta. Aika monella kestää hetki tajuta tuo :D Haluttiin mahdollisimman minimalistinen seinäkello, ja poikaystävä kokosi tuon Clas Ohlsonilta ostetuista kellon osista.

Poikakaverin työpöytä, jossa itsekin teen välillä hommia. Kuten päivittelen tätä blogia. Lipaston päällä mun muoti- ja sisustuslehtikokoelmaa. Tykkään tosi paljon lehdistä, voisin ostaa niitä vaikka miten paljon jos olisi rahaa. Käydään joskus yhdessä poikaystävän kanssa Akateemisessa ihan vaan selailemassa hienoja lehtiä sekä valokuvaus- ja sisustuskirjoja.

Mun vanha vaatekaappi kätkee tällä hetkellä sisäänsä kirjoja ja valokuvien kehitysvälineitä, kanssa-asukki näet kiinnostui viime kesänä mustavalkovien kehittelystä. Pullo on kirppikseltä.


26.10.2013

Tyttöjuttuja


Valmistauduin opiskelukaverin synttäreille. Uusi Hulluilta Päiviltä ex-tempore hankittu hajuvesi ja kaksi vaihtoehtoista huulipunaa. Valitsin fuksianpunaisen.



Poikaystäväni totesi: "Sä oot nopea noissa tyttöjutuissa."

Helmikauluksisen paidan ostin pari vuotta sitten. Mietin pitkään, raaskinko ostaa niin kallista. Onneksi ostin, se toimii sekä päällä että osana kodin sisustusta.






Työkaverini kysyi, millainen blogi tämä on. En oikein osannut määritellä, kunnes törmäsin eilen sanaan fiilistelyblogi. Ajattelin, että voisi olla sellainen. Fiilistelyblogi.




21.10.2013

Kuvia kotoa: Ikkunalaudalla




Ajattelin esitellä myös uutta kotiamme täällä blogissa (vaikka en tiedä voiko kotia enää niin uudeksi kutsua, sillä muutimme tänne heinäkuun alussa). Koen kuitenkin kämpän olleen valmis vasta muutamia viikkoja, esimerkiksi sohvan saamisessa kesti useita kuukausia. En tiedä voiko sisustus olla koskaan "valmis" sanan varsinaisessa merkityksessä, se kuulostaa niin lopulliselta. Niin sisustus kuin tyylikin muuttuvat varmaan kaikilla jonkin verran vuosien varrella.



Olemme tehneet käytännössä kaikki sisustukseen liittyvät päätökset yhdessä poikaystäväni kanssa (mainitsen tämän, koska häntä tuntuu kismittävän, että monet vieraamme luulevat minun päättäneen sisustuksesta :D).

Kämppämme on aikamoisen suuri kaksio, 79 neliötä. Ihastuimme jo asuntoilmoituksen nähtyämme korkeisiin huoneisiin ja suuriin valoisiin ikkunoihin. Olen jaotellut nämä kämppäpostaukset teemoittain, ja ensimmäisenä teemana on ikkunat, tai pikemminkin olohuoneen ikkunalaudat.



20.10.2013

Leffassa: Frances Ha





Kävin eilen poikaystäväni kanssa tsekkaamassa uuden Frances Ha -elokuvan. Hipstersukupolvikuvausta on verrattu Woody Allenin elokuviin (erityisesti Annie Halliin) sekä Girls-sarjaan. Tarinan päähenkilö on 27-vuotias Frances, joka ajalehtii takkuilevan tanssijanuran ja muuttuvien ystävyyssuhteiden keskellä. Kriisi syntyy, kun hänen paras ystävänsä jättää niin tyttöjen yhteisen kimppakämpän kuin aiemman ranttalielämän.



Francesia näyttelee Greta Gerwig, joka on käsikirjoittanut leffan yhdessä miehensä, elokuvan ohjanneen Noah Baumbachin kanssa.



Frances on juuri sellainen hahmo, joka on cool ainoastaan elokuvissa tai kirjoissa: sellainen vähän höpsähtänyt epätasapainoinen tyyppi, jolla ei ole koskaan rahaa. Hän haluaa tanssijaksi, mutta taidot eivät oikein tahdo riittää. Elokuvassa Francesin kohellus on sympaattista. Tosielämässä kukaan ei jaksaisi häntä.



Kokonaisuudessaan Frances Ha on sujuva ja lämminhenkinen elokuva, vaikka turhan sovinnainen loppuratkaisu onkin hieman tylsä. Hipstervaikutteet, kuten polaroid-kamerat, esitetaan pilke sopivasti silmäkulmassa.

Frances Ha onnistuu mielestäni sukupolvikuvauksena paremmin kuin vaikkapa siihen verrattu Girls. Monesti ”oman sukupolven” kuvauksista tulee aina vähän ristiriitainen olo. Toisaalta monet asiat, kuten ajelehtiminen ja Francesin kaltainen hieman epäonnistunut aikuisuus (tai sen pelko) tuntuvat tutuilta. Samalla kuitenkin yksinkertaistaminen alkaa helposti ärsyttää. Girlsissä minua ärsytti juuri yksinkertaistaminen, sekä päälleliimattu ironisuus. Frances Ha toimii juuri siksi, ettei se yritä olla ironinen.



Frances Ha on kokonaan mustavalkoinen elokuva. Päältä katsottuna elokuvan mustavalkoisuudella ei tunnu olevan Instragram-filtteriä enempää pointtia. Gerwig itse mainitsee mustavalkoisuuden tehneen näyttelemisestä helpompaa, sillä se etäännyttää katsojaa tehden tarinasta vähemmän todentuntuisen. Juuri siksi Frances Ha ei tunnu teennäiseltä: se on satu todellisuudesta.


15.10.2013

Syyskävelyllä


Viikonloppuna kävin Porissa tervehtimässä vanhempia ja yhtä siellä asuvaa ystävää. Olen kasvanut Porissa, ja tunnen aina sellaista lievää angstia kyseistä kaupunkia kohtaan (lienee tuttu tunne kaikille hieman pienemmissä kaupungeissa kasvaneille). Ilmeisesti aikaa teinivuosista on kuitenkin kulunut tarpeeksi, tai sitten alan tulla vanhaksi, sillä olen välillä alkanut tykätä Porista. Sillai ihan pikkusen.




Käytiin äidin kanssa kävelyllä Kirjurinluodossa. Syksy on kauneimmillaan, välillä harmittaa kun se kestää niin lyhyen aikaa.



Ei ollut kameraa mukana, mutta kuulemma ammattivalokuvaajatkin saattavat nykyisin kuvata iPhonella.



Jos asuisin Porin keskustassa, kävisin täällä aamulenkillä (ainakin ihanneminämielikuvissani).


Matleena



Turussa asuva opiskelija, joka tykkää vahvasta kahvista, viherkasveista ikkunalaudalla sekä kaikenlaisista kauniista ja kivoista jutuista.

Ota yhteyttä

helmipeli@gmail.com

Tunnisteet